Yksi ikimuistoisimmista aterioista, jonka olen ikinä nauttinut oli viime vuonna Tennesseessä äitini kouluaikaisen poikaystävän luona. Muistan lapsena lukeneeni Buddysta äitini vuosikirjasta, ja kyselleeni hänestä kaikenlaista tehdessäni yläasteella äitini vaihto-oppilasajasta koulutehtävää. Yritinpä joskus aikana ennen Facebookia hankkia netistä Buddyn yhteystietojakin, jotta äitini ja hän olisivat voineet vaihtaa kuulumisia. Mutta vasta Facebookin ilmestyttyä kuvioihin pääsimme sopimaan treffit Tennesseehen 49 vuotta äitini vaihto-oppilasvuoden jälkeen. Jälleennäkeminen oli riemukas ja tunteikas, ja Buddyn mielestä äitini oli täysin samanlainen kuin ennen!
One of the most memorable meals I have ever had, was last year in Tennessee while visiting my mom’s high school sweetheart. I remember reading about Buddy in my mom’s yearbook and asking all kinds of questions about him, while working on a school project about her exchange student year in middle school. I even tried to get a hold of Buddy online before the age of Facebook, so that he and my mom could catch up. But not until Facebook came around were we able to set up a meeting in Tennessee, 49 years after my mother’s exchange. Te reunion joyful and heartfelt and Buddy thought my mother was just like before!
Buddyn ja hänen puolisonsa koti on mitä hurmaavin pieni Etelävaltiolainen tiilitalo. Heillä on kaunis puutarha, jonne pääsee keittiön takaa pienestä ovesta. Talo on Buddyn lapsuudenkoti, johon he ovat palanneet asumaan usean Atlantassa, Georgiassa vietetyn vuoden jälkeen. Tänä taianomaisena iltana meille tarjottiin aitoja paikallisia herkkuja paikallisin tavoin. Muistelot ja keskustelu raikasivat lähes pikkutunneille asti.
Buddy’s and his spouse’s home is the most charming little Southern brick house. They have a beautiful garden, which is accessible from a door behind the kitchen. The house is Buddy’s childhood home, where they have made their home after several years spent in Atlanta, Georgia. This magical evening we were served some authentic local delicacies prepared the local way. The reminiscing and conversations continued well into the night.
Meille oli tietenkin tarjolla Etelän perinteisiä ruokia, kuten grits (maissipuuro) ja cornbread (maissileipä). Maissileipä oli luonnollisesti kotitekoista.
We were of course served some traditional Southern foods, like grits and cornbread. The cornbread was naturally homemade.
Heidän koiransa Agatha, Winnie ja Abigail olivat varsinaisia persoonallisuuksia ja sainkin nauttia Winnien (kuvassa) lukuisista pusuista ruokapöydän alla ruokaillessamme.
Their dogs Agatha, Winnie and Abigail were quite the personalities and I especially enjoyed Winnie’s (pictured) countless kisses from under the table during dinner.
Näkymää takapihan satumaisesta puutarhasta ja auringonlaskusta. Auringon laskeuduttua tulikärpäset liitelivät pimeydessä ja me nautimme sisällä kuuluisasta Etelän vieraanvaraisuudesta.
The view of the magical garden in the back along with the sunset. After the sun had gone already down, the fireflies were soaring in the dark and we were inside enjoying the famous Southern Hospitality.
Vielä ehtii osallistua Instagram Travel Thursdayhin. Lue ohjeet täältä ja kurkkaa myös järjestäjien blogit: Destination Unknown, Kaukokaipuu tai Running with Wild Horses.
There’s still time to participate in Instagram Travel Thursday. More info here. Also check out some of the organizers: Destination Unknown, Skimbaco Lifestyle and House of Anaïs.
Oi, ihana tarina ja kuvat tietty myös! Varmaan aika jännä tosiaan tavata noin monen vuoden jälkeen…. 🙂
LikeLike
Mä niin tykkään noista Etelävaltioiden jutuista. Siellä jotenkin aika elää ihan omaa elämäänsä… 🙂
LikeLike
Maissileipää tuli muuten tehtyä itsekin vasta (ribsien lisukkeeksi). Se on jotenkin hauskan maanläheistä ruokaa 🙂
LikeLike
Täytyis joskus itsekin tehdä! Tykkään siitä ihan älyttömästi lämpimänä – reilusti voita päälle. 🙂
LikeLike
Tuo maissileipä näyttää ja vaikuttaa ihanalta!
LikeLike
Se on! Täytyy pistää reseptilistalle nyt piakkoin. Niin namia. 🙂
LikeLike
Mahtava tarina taas kerran Kea! Mä niin aina liikutun kun kuulen näitä vanhojen tuttujen tapaamisia vuosien jälkeen, ihanaa kerrassaan. 🙂
LikeLike
🙂 on ihana löytää vanhoja tuttuja vuosien päästä uudestaan!
LikeLike