Byway on kiertotie joka ei vie suorinta, eikä yleensä nopeintakaan tietä perille. Yleensä matkaa joutuukin tekemään paljon pidempään kuin on alun perin suunnitellut. Pidemmällä matkalla saattaa kuitenkin käydä niin, että sitä sattumalta löytääkin jotain sanoinkuvaamattoman kaunista, jota ei sitä suoraa, kätevintä tietä pitkin ajaessa olisi koskaan löytänytkään. Tuntuu että olen viimeiset vuodet ollut elämän kiertotiellä. Tavallaan matkalla eteenpäin, mutten kuitenkaan sitä helpointa ja suorinta reittiä.

A Byway is a road which isn’t the straightest, nor the fastest way to your destination. Most likely you’ll have to travel for much longer than you’d originally thought. On this longer road you might however end up finding something indescribably beautiful, something you definitely wouldn’t have seen if you’d taken that conventional, fast and easiest route instead. It feels like I’ve been on the byway of my life for the past few years. Like I’ve sort of been moving forward, but not along most convenient route.

Tie on ollut mutkainen. Täynnä odottamattomia käänteitä ja esteitä. Juuri silloin kun ajattelin että asiat olisivat vihdoin asettumassa aloilleen on jokin suuri yllätys putkahtanutkin esiin tien varrelta. Jos elämäni ei olisi lähtenyt täysin uusille urille kuusi vuotta sitten, ja jos en silloin olisi itkenyt elämäni vaikeimpia kyyneliä ja palannut kaiken antaneena takaisin lähtöpisteeseen, en ehkä ikinä olisi löytänyt tätä minulle tarkoitettua kohtalon osoittamaa oikeaa tietä.

It has been a winding road. Full of unexpected turns and obstacles. Just when I’d thought that things had finally settled and calmed down, there’s always been some big surprise just waiting behind the corner. If my life hadn’t taken a great big turn for the unknown about six years ago and if I hadn’t back then cried the saddest tears of my life and finally returned to my point of origin, I might never have found this path that fate had meant for me.

Ei olisi onnellisuutta, uusia ystäviä, harrastuksia ja sitä kaikkea mitä nykyään kutsun elämäkseni. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut kyseenalaistamaan kulkemaani tietä ja tekemiäni valintoja, mutta toisaalta olen myös aina halunnut uskoa että asiat tapahtuu syystä.

I wouldn’t have this happiness, these friends, these pastimes and all that I nowadays call my life. Lately I’ve somehow started questioning the road I’ve taken and the choices I’ve made, but on the other hand I’ve also wanted to believe that everything happens for a reason.

Ne jotka tuntevat minut hyvin, tietävät että minulla on norsun muisti. Muistan pieniä yksityiskohtia ja faktoja vuosienkin jälkeen. Voin helposti kertoa vuosi vuodelta kaiken mitä elämässäni on tapahtunut 20 vuoden aikana. Muistan, että elin vuonna 1997  siihenastisen elämäni onnellisinta aikaa. Tunsin olevani nuori, vapaa ja kaikki oli tuolloin mahdollista. Muistan myös, että vuonna 2004 elin elämäni vaikeinta aikaa. Olin masentunut, kävin terapiassa, söin mielialalääkkeitä ja mietin mikä meni vikaan. Miksen pystynyt nauttimaan elämästä niin kuin muut ikäiseni?

The ones who know me well, know that I have an elephant’s memory. I’ll remember little details and facts years after they’ve happened. I can easily relate year by year everything that has happened to me over the past 20 years. I remember that in the year 1997 I was living the happiest time of my life up to that point. I felt young, free and everything was possible. I also remember, that in the year 2004 I was living the most difficult time of my life. I was depressed, went to therapy, was on antidepressants and wondered what went wrong? Why couldn’t I enjoy life like everyone else?

Kokemukseni ovat muovanneet minusta sen kuka olen tänään. Miksi siis katua mitään? Viime viikolla kirjoitin sielunkumppaneista ja siitä miten oikeat ihmiset aikaansaavat yhteenkuuluvuuden tunteen. Joskus sitä tapaa niitä oikeita ihmisiä, mutta aivan väärään aikaan.

The things I’ve experienced over the years have me who I am. So why regret them? Last week I wrote about soulmates and finding the right people in your life to make you feel like you belong. Sometimes you meet the right people, but it’s just not the right time for them.

Kirjoitin myös paikoista ja ihmisistä jotka tekevät sinuun lähtemättömän vaikutuksen. Aina niitä ei pysty arvostamaan täysin sillä hetkellä, vaan arvostus ja kaipaus hiipii mieleen vasta kuukausien ja joskus jopa kenties vuosienkin jälkeen. Näin minulle kävi esimerkiksi Oregonin suhteen. Pidin näkemästäni todella paljon kun vierailin siellä ensimmäisen kerran, mutta siitä tuli minulle todella merkityksellinen vasta vuosien saatossa. Joka kohtaamisella tunne tästä yhteenkuuluvuudesta on vain voimistunut.

I also wrote about the places and the people who make indelible impressions on you. You can’t always fully appreciate them at the time, but instead the appreciation and the longing sneaks up on you months and sometimes even several years later. This is what happened with me and Oregon for example. I really liked what I saw when I first visited, but it didn’t become a truly meaningful place to me until several years had passed. With every encounter this sense of belonging has just intensified.

Kirjoitin instagramissa viime talvena persoonallisuustyypeistä. Tein Meyers-Briggs -testin jo vuosia sitten ollessani high schoolissa Alaskassa. Silloin persoonallisuustyyppini oli selvästi ENFP. Nyt tehdessäni testin myöhemmällä iällä, huomasin että ehken nuorena tuntenutkaan itseäni täysin.

Last winter I wrote on my instagram about personality types. I did a Meyers-Briggs test already years ago, when I was in high school in Alaska. Back then my personality type was clearly an ENFP. Now as I retook the test at a more mature age, I noticed that I might have not known myself fully when I was young.

Se oikea persoonallisuustyyppini on nykyään ESPF, ENFP:tä ehkä käytännöllisempi ja sellainen, joka pitää konkreettisista asioista. Minun on vaikea ymmärtää liian teoreettista höpönlöpöä, mutta toisaalta tunteellinen sieluni kaipaa elämään jatkuvasti jonkinlaista taikauskoa ja jännitystä, sillä kuten taiteilijat ja muusikot, saan suurta inspiraatiota hankalista asioista ja vaikeista hetkistä. Nyt on selvästi sellainen hetki. Mieleni on vaikeassa elämäntilanteessa pyörinyt ihan eri sfääreissä kuin yleensä, ja ehkä näitä pohdiskelevampia tekstejä syntyy nyt juurikin siitä syystä.

My real personality type is an ESFP, which is a quite practical type and likes more tangible things. I have a really hard time understanding theoretical stuff, but on the other hand my emotional soul craves some kind of magic and excitement in life, because just as artists and musicians, I get a great deal of inspiration when I’m going through tough times. Now is clearly such a moment. My mind has in a state emotional distress ascended to completely different planes and that’s when I feel inspired to write about more intense feelings.

Kietoakseni kaikki nämä ajatukset ja nämä kuvat yhteen, sanottakoon ettei asiat aina mene suunnitellusti. Ne hiipivät hiljaa takavasemmalta ja saavat tuntemaan kiitollisuutta siitä että on elossa ja tuntee.

To intertwine these thoughts and these images, let’s say that things don’t always go as planned. They slowly sneak up on you and make you feel so grateful for being alive and feeling things to the fullest.

Päädyimme liki vahingossa tälle upealle kiertotielle Umpqua Scenic Bywaylle matkallamme Oregonin rannikolta takaisin sisämaahan. Emme olleet yhtään ajatelleet miltä maisemat näyttäisivät, mutta ajaessamme ja pysähdellessämme matkan varrella löysimme paikkoja ja tuntemuksia, jotka mietityttävät yhä vaan. Tienposkesta löytyneet saksanhirvet ilahduttivat ja auringolasku pellon laidalla jäi mieleen.

We stumbled upon this fabulous Umpqua Scenic Byway on our way from the Oregon coast back inland. We really hadn’t imagined at all what the scenery would be like, but as we drove and stopped along the way, we discovered places and sensations that still make me wonder. The deer we spotted by the road made us smile and the sunset we witnessed in the field still linger in my mind.

Suosittelen Scenic Byway -reittejä ihan jokaiselle Jenkkiroadtrippia suunnitteleville. Ne todella palkitsevat. Lisää reittejä löytää esim. täältä.

I recommend Scenic Byway routes to everyone planning a US road trip. They really are rewarding. More routes can be found for example here.

Uskon että elämän kiertotie on pian viemässä minua oikeaan suuntaan. Siihen auttaa itsensä tunteminen ja ymmärtäminen. Suosittelen tätä testiä jokaiselle. Kokeilkaapa tunnistatteko itsenne, ja kommentoikaa kommenttiboksissa tuloksistanne.

I believe that the byway of my life is soon taking me in the right direction. It helps to know and understand oneself. I recommend this personality test to everyone. Try it out, see if you recognize yourselves and comment below about your results.