“Yosemite Valley, to me, is always a sunrise, a glitter of green and golden wonder in a vast edifice of stone and space.”
Harva paikka jaksaa yhä hämmästyttää upeudellaan. Yosemite on ehdottomasti yksi niistä. Hienoudessa on kuitenkin varjopuolensa. Nimittäin väkimäärät. Yosemitesta on tullut viime vuosina massiivinen turistirysä, ja vaikka mekin olimme liikkeellä Memorial Day -viikonlopun pahimman ruuhkan jälkeen, oli paikalla silti vielä omaan makuuni liikaa porukkaa. Paikan komeutta ei kuitenkaan voi kieltää. Täytyy vain jaksaa ja ymmärtää, että kaikki haluavat tietenkin nähdä tämän paikan. Vaikkakin yli kolmenkymmenen asteen helteessä.
Only few places can still dazzle me with their beauty. Yosemite is definitely one of them. All this wonder has of course its downside. Namely the crowds. Yosemite has in the past few years become a massive tourist trap and even if we were there right after the worst rush of Memorial Day weekend, there were still quite a few too many people for my taste. I cannot however deny the magnificence of this place. I just have to understand that of course everyone yearns to see it. Even if the temperatures might have risen to the 90’s.
Olimme lähteneet aikaisin liikkeelle. Kävimme kuitenkin ensin tutustumassa Tuolumne Groveen ja ajoimme laaksoon vasta puolen päivän tietämillä. Porukkaa oli tiellä jo riittämiin. Lämpötila oli Tuolumnessa vielä siedettävä, mutta massiivisten graniittikallioiden välissä kuumuus oli jo yli 30 asteen.
We had started out early, but first we had hiked down to see Tuolumne Grove and didn’t reach Yosemite Valley until sometime after noon. There were plenty of people along the road. In Tuolumne the temperature had still been tolerable, but here between the massive granite walls, it was already in the 90’s.
Ihastelimme niityllä ratsastavaa park rangeria ja Teddy Rooseveltin ja John Muirin kunniaksi pystytettyä muistomerkkiä.
We admired the Park Ranger horseback riding in the meadow and the memorial sign for Teddy Roosevelt and John Muir.
Puiston korkein vesiputous, Yosemite Falls, oli näin alkukesästä parhaimmillaan. Valo osuu sille puolen keskipäivällä.
The tallest waterfall in the park, Yosemite Falls was at its best in early summer. It gets showered in light during mid-day.
Laitoimme auton parkkiin ja punnitsimme vaihtoehtojamme. Olimme ajatelleet patikoivamme Vernal Fall -putouksille, mutta kuumuus oli nyt jo liki sietämätöntä ja kolmen-neljän tunnin patikka ylämäkeen oli tässä keskipäivän kuumuudessa liikaa vaadittu. Lämpötila kohosi lähelle 35 astetta kun lähdimme kävelemään kohti postitoimistoa ja kauan kaivattuja vessoja.
We parked our car and weighed our options. We had thought of hiking to Vernal Fall, but the heat was nearly unbearable already and a three to four hour hike up hill was in this mid-day heat simply too much to ask. The temperature had risen to somewhere around 95 degrees as we headed towards the post office and some much needed bathrooms.
Nautimme virvokkeita ja jäätelöä piknikpöytien äärellä varjossa ja mietimme seuraavaa peliliikettämme. Seuraamme liittyi pari ihastuttavaa amerikkalaista naista, jotka olivat kaksin road tripilla seikkailemassa läpi kansallispuistojen. Toisen naisen kaljun pään päällä oleva huivi kertoi tarinaa, jota ei tarvinnut ääneen mainita. He olivat kenties viimeisellä yhteisellä matkallaan, ja he olivat yhteistuumin päättäneet ottaa riemusta kaiken irti. Sieluneläimeni korppi seurasi minua jälleen läheisellä oksalla istuen.
We enjoyed some refreshments and ice cream by the picnic tables in the shade and plotted our next move. We were joined by two inspiring ladies, who had set out the road together on an adventure through the national parks along the west coast. The scarf on the bald head of the other one of them told a story not required to mention out loud. They might have been on their last trip together and had decided to make the most of it. My spirit animal, the raven was once again following me by sitting on a nearby branch.
Kuumuuden vuoksi päätimme lähteä katsastamaan Yosemite Fallsit, jonne vievä tie oli esteetön ja tasainen. Matkalla putouksille tapasimme myös amerikkalaisen pojan joka puhui lähes täydellistä suomea. Hän oli ollut mormonikirkon kautta Suomessa lähetystyössä ja kaipasi kovasti takaisin Suomeen.
Due to the heat we decided to check out Yosemite Falls from closer up, since the path was accessible and even. On the way to the falls we met an American guy who spoke nearly perfect Finnish. He had been a missionary for the LDS Church in Finland and missed our country very much.
Samoilimme pitkin Yosemiten niittyjä ja katselimme ylös vuorille. Päivä oli ollut täynnä kauniita maisemia ja mielenkiintoisia kohtaamisia. Auringonlaskuksi olimme menossa ylös Glacier Pointille. Yöksi olin löytänyt meille telttapaikan vajaan tunnin ajomatkan päästä. Yosemitesta on erittäin vaikea varata telttapaikkoja, ja varauskalenterin avautuessa menevät linjat lähes saman tien tukkoon. Matkaa kannattaa siis olla suunnittelemassa erittäin hyvissä ajoin.
We meandered among the meadows of Yosemite and looked up to the mountains. The day had been full of beautiful views and interesting chance encounters. We were gonna spend sunset up at Glacier Point. That night I had booked us a camping spot about an hour away. Yosemite is extremely difficult for booking campsites and as the reservation window opens, all the sites immediately just disappear. So you should be planning your visit early on.
Oletko sinä päässyt kokemaan taianomaisen Yosemiten?
Have you had a chance to experience the magical Yosemite?
Deep Red Blues 
Sulla on ihan mahtava blogi! 🙂 Olen tätä jo vuosia seuraillut, mutta taitaa olla ensimmäinen kerta, kun tänne mitään kommentoin. Ensiksi haluan kiittää upeista kuvista, suuresta matkakuumeen nostattamisesta, hyvistä vinkeistä ja siitä, että täältä on vuosien varrella saanut tosi kivoja vinkkejä myös sellaisiin paikkoihin, joista ei muuten olisi ehkä edes kuullut.
Olen aina haaveillut USA:n kiertämisestä ja jopa siellä asumisesta, mutta taloudellisista syistä pääsen nyt vasta elokuussa sinne oikeasti lähtemään. Olen siis menossa yliopistovaihtoon North Carolinaan Appalakeille syyslukukaudeksi, jonka jälkeen jään hiukan alle kuukaudeksi matkustelemaan. Mitään matkaplääniä mulla ei ole, koska liian moni paikka kiinnostaa ihan näistä turistipaikoista ja -kaupungeista sitten jo vähän tuntemattomampiin luontokohteisiin. Onko sulla antaa mitään vinkkejä, että mitkä paikat olisivat otollisia vierailla juurikin tuolloin joulukuun puolivälistä melkein tammikuun puoliväliin? Meinaan ihan kaupunkeja, national parkeja ja oikeastaan mitä vaan. Olen paljon asiaa googlaillutkin, mutta monesti juurikin nuo talvikuukaudet eivät ole niitä suositelluimpia ainakaan luonnonpuistojen kohdalla.
Tai onko sulla vinkkejä, että mitä kaikkea North Carolinassa tai sen lähiosavaltioissa olisi ns. pakko nähdä? Ajattelin käydä ainakin Great Smoky Mountains National Parkissa sekä kierrellä NC:n kaupunkeja. Myös Atlantassa Georgian puolella olisi mielenkiintoista käydä.
LikeLike
Kiitos Leni! 🙂 Kiva kun kommentoit.
North Carolina on kaunis paikka. Olen käynyt muutaman kerran… Talviaika voi olla jokseenkin haastava Appalakeilla, mutta syksyllä kävisin ehdottomasti katsomassa Blue Ridge Parkwayn ja Shenandoah National Parkin. Tennessee on Smoky Mountainsin lisäksi myös erittäin mielenkiintoinen osavaltio, joten pistäydy sielläkin jos vain pääset. Kentyckyn rajalla on muuten hieno Cumberland Gap, josta näkee kolmeen eri osavaltioon! North Carolinan rannikolle menisin katsomaan rantoja ja majakoita… ne saattaa olla ihan hienoja myös talvellakin. Kaupungeista vielä nopeasti: Charlottessa olen käynyt muutaman kerran ja siellä ei kaupungin keskustassa ole paljoakaan nähtävää… se on enemmän sellainen liikekeskus. Kaikki parhaat kaupat on keskustan ulkopuolella ostareilla ja pienemmät kylät on usein mielenkiintoisempia nähtäviä!
Kirjoittelin Tennesseestä vuosia sitten kun käytiin siellä tapaamassa mun äidin vanhoja ystäviä… hakemalla löydät muutaman artikkelin lisää. http://www.deepredblues.com/blog/2013/06/blue-ridge-mountains-over-near-tennessee_8.html
LikeLike
Huikean kaunis paikka ja ihania kuvia! Viime syksynä pääsin vierailemaan tuolla elämäni ensimmäisen kerran, ja Yosemiten mieletön kauneus löi kyllä ensikertalaisen täysin ällikällä! Siitä lähtien on ollut hirvittävä kaipuu päästä sinne uudestaan, toivottavasti sekin päivä vielä koittaa ❤️ Nämä sinun upeat kuvat ja jutut ei kyllä millään muotoa helpota sitä tuskaa…
LikeLike
Kiitos Marianne! Mä menisin mieluusti joskus sesongin ulkopuolella, jos väkeä olisi silloin vähemmän. Ehkä vielä joskus! 🙂
LikeLike
Aivan mielettömän upeat värit näissä maisemissa! Ja tuo kuva vesiputouksesta, missä kolme mimmiä on etualalla, on aivan järjettömän hieno – sitä tajuaa yks kas oman pienuutensa tässä maailmassa.. Mutta siis, jokainen kuva tuosta pärskyvästä putouksesta pistää tuijottamaan. Aivan uskomaton paikka!
LikeLike
On kyllä uskomaton paikka! Me ollaan pieniä ja maailma ja luonto suuria. Kiitos Nella! ♥
LikeLike
Nää kuvat on aivan mielettömiä, mä täällä vain huokailen ihastuksesta! ❤ Yosemiteen on matka syyskuussa, ja haluaisinki kysyä muutamaan asiaan mielipidettä/neuvoa. 🙂
Oon varannut yöpymispaikan sekä Mariposaan että Buck Meadowsiin 120-tien varrelle, kumpi on sun mielestä parempi paikka majoittua kahdeksi yöksi? Ja eihän Yosemiteen tarvitse olla muuta kuin se kansallispuistopassi, kun sinne menee, jos siis ei ole varannut mitään retkeä tms? Kiitos vielä ihanan inpiroivasta artikkelista! 🙂
LikeLike
Ihmeessä kannattaa kysyä! Me oltiin itse Matherin lähellä leirintäalueella ja se oli ihan ok paikka, ellei mukaan lasketa jättiläismäisiä hämähäkkejä jotka kiipes meidän teltan päällä vielä aamulla. Ne aiheutti jonkin verran paniikkia matkaseurueessa.
Mariposa on vähän luontoalueen ulkopuolella, että sinällään ehkä menisin Buck Meadowsiin. Toisaalta välimatka on molempiin aika lailla sama, eli kattokaa sen mukaan mikä on edullisempi tai missä on paremmat palvelut. Mutkaisia teitä on edessä joka tapauksessa.
Ja ei tarvi muuta kuin kertamaksun (yhdelle autolle voimassa viikon) tai America the Beautiful -kansallispuistojen vuosikortin.Eikun ihanaa matkaa!
LikeLike
On tullut käytyä Yosemitessa 2 kertaa aiemmin ja tänä syksynä taas menossa, tällä kertaa ollaan useampi yö kun aiemmilla kerroilla on oltu vain yksi yö. Oon varannut meille 2 yön leirintäpaikan Yosemite Valleystä ja todennäköisesti yritetään päästä vielä pari lisäyötä jonnekin pohjoisemmalle leirintäalueelle jotka vielä tuolloin lokakuun alussa on auki, kaikkihan ei ole…Ei millään malttaisi odottaa että pääsee reissuun kun näitä kuvia katselee, kiitos!! Onneksi reissuun lähdetään jo elokuun puolivälissä, mutta Yosemiteen keretään tosiaan vasta lokakuun ekalla viikolla…
LikeLike
Ihanaa reissua teille! 🙂
LikeLike
Ihana Yosemite, ihanat kuvat! Olimme viime kesänä ekaa kertaa Yosemitessa. Majoituttiin Mammoth Lakesissa, joka oli aika huikaisevan kaunis paikka ja meidän airbnb-host sattui olemaan eräopas. Saimme häneltä aika hyvät täsmävinkit parille päivälle, toisen vietimme Mammothin mahtavissa maisemissa ja toisena ajoimme Yosemiteen. Tungos todella yllätti, lähinnä siis autoruuhkat. Puistoon päin pääsimme vielä aika näppärästi, mutta sieltä pois pääseminen oli aikamoisen hidasta. On tietysti aika epäkäytännöllistä, että Yosemite Valleyyn ja sieltä pois pääsee vain yhtä ainutta tietä pitkin. Toki muunlaista mahdollisuutta ei varmastikaan ole hankalan maaston takia.
Meille suositeltiin Vernal Fallsin patikkaa, se oli kyllä huikea. Lämpöä oli silloin n. 25 astetta ja kieltämättä ajatus 35 asteessa tehdystä patikasta ylös kuulostaa aika karmivalta. Matka ylös oli alkuun aika helppo, toki jatkuvaa nousua, mutta loppupää olikin sitten aikamoinen. Putouksesta leijuva vesi kastelee polun kivet märiksi ja koko ajan pelotti, että joku luiskahtaa ja vyöryy päälle. Yhdessä kohtaa ylhäältä tipahti taakseni päänkokoinen kivenmurikka, oli ihan sekunneista kiinni ettei osunut. Ylös asti kipuavia ihmisiä ei onneksi ollut ruuhkaksi asti, vanhukset ja lapset karsiutuivat reitin vaikeutuessa. Ihmettelimme, kuinka liukkailla portailla ja nousuissa ei ollut mitään kaiteita, vaikka muuten kyllä joka asiasta Jenkeissä usein varoitellaan kyltein ja merkein. Näkymä ylhäältä oli kyllä kaiken nousun arvoinen ja vesiputous ihan valtavan hieno. Rankka nousu, mutta kannatti!
Yosemite Fallsit jäivät näkemättä, samoin Glacier Point, mutta ihailtiin Half Domea ja auringonlaskua Olmstedt Pointilta. Ihana Yosemite, menisin kyllä uudestaan.
LikeLike
Ihana kommentti Janna! Mekin majoituttiin matkalla Mammoth Lakesissa ja tulimme sieltä yli Yosemiteen. Vernal Falls ja kenties myös Half Domen haikki (jos lupa-arvonnassa lykästää) odottavat mulla seuraavaa visiittiä. Ehkä vielä joskus kolmas kerta toden sanoo! 🙂
LikeLike
Hieno kirjoitus taas ja tosiaankin upea paikka.
LikeLike