Peace does not mean an absence of conflicts; differences will always be there. Peace means solving these differences through peaceful means; through dialogue, education, knowledge; and through humane ways.

– Dalai Lama

USA:n ja Kanadan rajalta löytyy rauhan kansallispuisto, jossa sisaruspuistot Glacier ja Waterton muodostavat yhdessä maineikkaan Waterton-Glacierin kansainvälisen rauhanpuiston. Tästä rauhanpuistosta löytyi kyllä rauhaa, mutta myös eräänlainen pettymys. Nämä kuvat saivat minut ajattelemaan elämän pettymyksiä yleensäkin. Pettymykset ja negatiiviset tunteet ovat väistämätön osa elämää. Se miten käsittelet niitä on tärkeintä.

On the border of the US and Canada you can find a peace park. The sister parks of Glacier and Waterton form together the famous Waterton-Glacier International Peace Park. In this Peace Park we did find peace, but also a kind of disappointment. These pictures made me think of life’s disappointments in general. Negative feelings and getting disappointed are an inevitable part of life, but it’s how you deal with them that really makes the difference. 

Olemme viime aikoina puhuneet ystävieni kanssa paljon pettymyksien kanssa elämisestä ja negatiivisista tunteista. Mikä on onkaan oikea tapa käsitellä vaikeita asioita ja negatiivisuutta? Lakaistako vaikeat asiat vain maton alle ja jatkaa elämää? Vatvoako asioista loputtomiin, puhumatta ja käsittelemättä niitä vai pitäisikö kenties avata suunsa, puhua vaikeista asioista suoraan, jotta ne voisi lopulta jättää taakseen? Pettymysten käsittely ei suinkaan tarkoita että sitä voi vain painaa nappia, ikään kuin unlikettää jotain somessa ja poistaa asioita elämästäsi. Asioita pitää käsitellä ainakin jollakin tapaa ja vasta sen jälkeen jatkaa matkaa.

Incidentally my friends and I have been talking a lot about dealing with disappointment and negative feelings as of late. What is the proper way of addressing difficult issues and negativity? Do you simply swipe them under the rug, step on it and move on? Do you think endlessly about it with no resolve or do you actually open your mouth, talk about it, process things and finally let it go? Dealing with disappointment doesn’t simply mean you can just press a button, kind of like an unlike on social media and make it disappear. You have to actually deal with the issues, process them at least somehow, then let them go and move on.

Muutama vuosi sitten käydessäni läpi erityisen vaikeaa eroa, joku esitteli minulle pannukakkuteorian tapana käsitellä ikäviä asioita, ja tähän päivään saakka se on pysynyt mielessäni. Luulisin että jokainen teistä tuntee periamerikkalaisen tavan syödä amerikkalaisia pannukakkuja. Yleensä amerikkalaiset pannukakut tarjoillaan pinossa, pienemmässä tai isommassa. Pienessä on yleensä pari plättyä ja isossa enemmän. Ihmisetkin voi tämän teorian mukaan jaotella pinoihin. Niihin joilla on pienempi pino tunteita ja pettymyksiä, kätevä nippu joka ei lähde horjumaan ja jota voi helposti kontrolloida, ja niihin jotka antavat pinonsa kasvaa niin korkeaksi, että se on aina vaarassa romahtaa. Miten pitää pinonsa täynnä pettymyksiä ja negatiivisia tunteita tarpeeksi pienenä, jotta se ei romahtaisi? No niitä pannukakkuja pitää tottakai syödä sieltä välistä. Leikata paloiksi, jakaa kaverin kanssa, valuttaa vähän siirappia päälle ja pureskella hyvin. Sinne meni! Koska kerronpa, että jos kaikki ne negatiiviset asiat ja pettymykset pääsevät kasvamaan liian korkeaksi pinoksi tulee kaikki jossain vaiheessa romahtamaan pahemman kerran. Näin kävi kariutuneessa suhteessani. Toinen henkilö ei koskaan kertonut minulle pettymyksistään minuun, joten olin täysin tietämätön. Yhtenä päivänä tämä henkilö vain räjähti, nätisti sanottuna pannukakkua ja siirappia lensi pitkin poikin keittiön pöytää. Hän oli kerännyt kaikki negatiiviset asiat sisälleen yli vuoden ajan, antanut niiden kasvaa mielessään suunnattomiin mittasuhteisiin hiiskumatta niistä koskaan sanaakaan. Joten kun homma kosahti, sitä ei saanut kasaan enää millään. Meidän tarinamme päättyi lopulta siihen. En ikinä saanut asiaan minkäänlaista mielenrauhaa.

When I was going through a rough breakup some years ago someone introduced me to the pancake theory as a coping mechanism and to this day it has still stuck with me. I suppose most of you are familiar with the American way of eating pancakes. Usually they are served in a stack, a short stack or a tall stack. We could think of people belonging to either one of these methods of stacking. There are the ones who manage a short stack of feelings and disappointments, which is more stable and manageable and the ones who let their stack grow too tall to the brink of collapsing. So how do you manage to keep your stack of disappointments and negative feelings short enough to keep it manageable? By eating up the pancakes causing the stack to collapse of course. You cut them up, share them with your friend perhaps, throw some syrup on and chew them well.  Phew, all gone. Because I’ll tell you, if all those pent up negative feelings and disappointments build up, they will at some point come crashing down like hell hath no fury. That’s what happened to me in that failed relationship. The other person never told me about their disappointments so I had no clue. No way of actually sitting down and talking about what was going on and what needed to be dealt with. I was oblivious. One day the other person just exploded, with pancakes and syrup flying all over the kitchen to put it mildly. They had collected all the negative feelings they’d had gone through in a year or more, had let them grow  in their mind to ridiculous proportions, without ever speaking a word of it, so that when it all came crashing down, there was no more remedying it anymore. That was the end of our story. I never got any resolve.

Myöhemmin olen tajunnut että pettymysten hyväksyminen ja niiden käsitteleminen on olennainen osa henkilökohtaista kasvuamme. Näin vain tulee aina olemaan. Kuten Dalai Lama viisaasti sanoo, olen oppinut että ainoa tapa löytää rauha ja käsitellä elämän suuria pettymyksiä on puhumisen, asioiden käsittelyn ja hyväksymisen myötä. Muuten voi olla vaikea löytää tietään ulos edes elämän pienimmistä ristiriidoista.

Later on I’ve come to realize that whole process of accepting and dealing with a disappointments is such an essential part of personal growth. It’s just a fact of life. Just like in the above Dalai Lama quote, I’ve learned that the only way of dealing with life’s disappointments and finding inner peace is through dialogue, processing and acceptance. Otherwise one might never truly find resolve even in life’s littlest conflicts.

Viimeinen päivämme Kanadassa, matkalla takaisin Jenkkien puolelle alkoi oikein kunnon pettymyksellä. Taivas oli taas loputtoman savuinen ja näimme tuskin horisonttia sankalta savulta joka peitti kaiken alleen. Vain yhden päivän kirkkauden jälkeen savu oli taas saavuttanut meidät. Olin niin odottanut näkeväni Kanadan puolen Waterton-Glacierin kansainvälisestä kansallispuistosta, mutta todellisuus iski päin kasvoja kuin märkä rätti kun emme nähneet vuorenhuipuista vilaustakaan ajaessamme kohti määränpäätämme. Ajomatkan paras osio oli se kun näimme mustakarhun pennun ylittävän tietä kun saavuimme puistoon.

Our last day in Canada, driving back to the US side started out with such a disappointment. The skies were infinitely smoky again and you could hardly see the horizon from all the haze in the air. After only one day of clear skies the smoke had once again caught up with us. I had very much been looking forward to seeing the Canadian side of the Waterton-Glacier International Peace Park, but reality hit hard as we could barely see any of the mountaintops as we rolled towards our destination. The highlight of our drive was spotting a black bear cub crossing the road as we drove in through the park gates.

Hetken jaksoimme samoilla tällä yksinäisellä rannalla, katsellen savuista todellisuutta joka aukesi edessämme ja päätimme lopulta jatkaa matkaamme, josko Glacierin kansallispuiston puolelta löytyisi jotain parempaa nähtävää. Ja kerronpa nyt, että koska odotukset eivät enää olleetkaan niin korkealla… tuli illasta yksi satumaisimmista koko matkan aikana. Siitä lisää pian.

ROAD TRIP FAKTOJA

Päivä 7, osa 1

Lake Louise – Calgary – Waterton Lakes, AB

Ajomatka: 420 kilometriä – n. 260 mailia, 4 tuntia

Yhteensä ajettu: 2313 mailia

For a while we walked along this desolate beach, looked at the smoky reality displayed in front of us and finally decided to keep going to see if Glacier National Park on the other side of the border would offer any solace. And I’ll tell you, because my hopes were now as low as they could go… the evening turned out to be one of the most magical ones of our entire journey. More to come soon.

ROAD TRIP FACTS

Day 7, part 1

Lake Louise – Calgary – Waterton Lakes, AB

Distance: 420 kilometers – aprx. 260 miles, 4 hours

Total distance driven: 2313 miles