Olin nähnyt tämän paikan alunperin videolla. Ohi olin ajanut lukuisia kertoja. Mutta vihdoin viime keväänä löysimme oikean kinttupolun, joka vei pieniä sivuteitä pitkin huipulle asti. Ylhäältä jokiuoman upeiden maisemien lisäksi löysimme niityn joka oli täynnä ruiskaunokkeja. Kukkien seassa käyskennellessä tuli vihdoin sellainen tunne, että nyt se kesä oli alkanut. Päivän mittaan edessä oli tiedossa vielä Oregonin henkeäsalpaavimpia maisemia. Tämä oli vain alkua.

I had originally seen this place on video and driven past it dozens of times. But finally last spring we found the right little road, which took us up to the top along small back roads. Up top along with the beautiful river gorge scenery, we found a meadow full of cornflowers. As we wandered among the flowers, I finally got the sense that summer had begun. That day we were still in for some more of Oregon’s breathtaking views. This was just the beginning.

Kukkakedon keskeltä löysin yhden violetin ruiskaunokin. Koin jonkinlaista yhteenkuuluvuutta sen kanssa. Tavallani samanlainen, omalla tavallani erilainen.

In the meadow I found one purple cornflower. I felt some kind of likeness with it. In a way just like everyone else, but still different in my own way.