“Keep close to Nature’s heart… and break clear away, once in awhile, and climb a mountain or spend a week in the woods. Wash your spirit clean.”

Perjantai-iltana pääsin töistä ja istuessani raitiovaunussa matkalla kotiin en enää kestänyt ajatusta kaupungista. Arkisin voin yleensä tyytyä kävelyyn puistossa, skeittaamiseen urbaanissa ympäristössä tai auringonlaskun ihailuun ikkunastani kattojen yläpuolelta. Viime aikoina olen kuitenkin kaivannut luontoon, pois kaupungista, istuskelua nuotion äärellä ja ihan vain hiljaa olemista. Joten hetken mielijohteesta saatuani auton illaksi lainaan, soitin lumilautailevalle ystävälleni ja sain hänet laittautumaan valmiiksi pian.

Friday night I got off work and while sitting on the tram, I just couldn’t bare the city anymore. Usually on weekdays I can content myself with walking in the park, skateboarding in an urban setting or watching the sunset over the rooftops from my window. Lately though, I’ve been craving the outdoors, getting out of the city, sitting outside by a campfire and just being silent for a while. So in the spur of the moment after getting a car for the evening, I called my snowboarding friend and got her to get ready asap.

Onnistuin villitsemään koiran aivan täysin, keitin kuumaa kaakaota, heitin reppuun makkarapaketin ja vaahtokarkkeja, nappasin ystäväni mukaan ja ajettiin helpoimpaan hiljaiseen paikkaan joka juolahti mieleeni. Ja tunnin sisään olimme täällä Vääräjärvellä Nuuksion kansallispuistossa, jossa olimme telttailemassakin viime syksynä.

I managed to get the dog very excited, made some hot chocolate, threw some sausages and marshmallows in my pack, picked up my friend and headed out to the easiest quiet place I could think of. And within an hour we were here at Vääräjärvi in Nuuksio National Park where we’d gone camping last fall.

Kiipesimme Vääräjärven kallioille ja istuimme siellä hiljaa juomassa kuumaa kaakaota S’wellin termospullosta. Auringon laskettua ja vatsan alkaessa kurnia siirryimme alas telttapaikalle, jossa istui packrafting-porukkaa tulen ääressä. Söimme makkarat ja vaahtokarkit ja jutustelimme hetken. Siinä istuessa harmittelin sitä, ettei telttaa ja varusteita ollut mukana. Mikään ei olisi tehnyt minua iloisemmaksi kuin yöpyminen tuolla niemenkärjellä järvenrannassa.

We climbed up to the Vääräjärvi cliffs and sat there in silence drinking hot cocoa from my S’well thermos. After the sun had set and our stomachs had begun to growl, we headed down to the camping area, where we found a group of packrafters by the fire. We ate our sausages and some marshmallows and chatted for a bit. While sitting there I was bummed that I hadn’t brought a tent. Nothing would have made me happier than spending the night here.

Ensi viikolla starttaa jo viime syksystä asti suunnitteilla ollut matka Lofooteille. Kerrankin olen lähdössä matkaan ilman tarkkoja suunnitelmia, ja oikeastaan ihan hyvä niin sillä mieli kaipaa nyt tuntemattomia teitä.

Next week we’ll be heading to Lofoten which I’ve already been planning since last fall. For once I’m going somewhere without any specific plans and it actually seems like a good idea since it seems like I’m craving some unknown roads right now.

Jacket: Volcom

Boots: c/o Merrell Crestbound

Scarf: Pendleton

Backpack: Fjällräven