Vuorissa on eroja. Jonkin verran vuoria nähneenä on tietenkin minullakin suosikkini, vaikka oikeastaan vuori kuin vuori iskee. Jos nyt kuitenkin jotain pitäisi mainita, niin lumiset huiput tekevät yleensä sen suurimman vaikutuksen. Lofooteilla värimaailma oli vielä toukokuussa sopivan viileä ja huiput lumessa. Näitä taivaallisia vuorenhuippuja katsellessa olisi mielenkiintoista nähdä iskisikö nämä samat maisemat sieluun vielä loppukesän vehreydessäänkin? Minkälaisista vuorista te pidätte?
There are differences in mountains. Since I’ve seen quite a bit of mountains in my lifetime, I of course have favorites, even if I generally like them all. But if I had to mention something I especially like, it would have to be snowcapped peaks. In Lofoten the scenery was still perfectly cool and snowy in May. I couldn’t help but wonder if I would be equally impressed by these same mountains even in late summer when they’ve already turned green? What kind of mountains do you like?
Deep Red Blues 
Tykkään kyllä vehreydestä, mutta lumihuiput ja karu kauneus puree myös aina! Upeita maisemia olette Lofooteilla nähneet!
LikeLike
Mä oon ihan samaa mieltä tuosta karusta kauneudesta. On se vaan erilaista. Kiitos Maarit! 🙂
LikeLike
Lumiset huiput sykähdyttää aina. Jotain erityistä niissä on kuuman kesäisenä ja vehreänä päivänä, kun huiput siintävät utuisen sinisessä horisontissa. Mä oon toistaiseksi todistanut vain Alppien ja eteläisen Euroopan vuoria. Eikun oonhan mä nähnyt Tenskun tulivuorenkin! Sielläkin oli lunta.
LikeLike
Niin totta! Mun edellisestä Alppivierailusta on jo luvattoman kauan. Pitäisi ehkä päästä käymään jossain vaiheessa… Tenskulla en muuten oo käyny. Gran Canarialla sen sijaan jopa kaks kertaa vuonna miekka ja kivi.
LikeLike
Olin pari vuotta sitten Nepalissa harjoittelussa ja ne vuoret vei lopullisesti sydämen. Niin etelän "pienet" nyppylät viidakkoineen, valtion keskiosan jatkuvasti jyrkästikin kumpuileva maasto käsittämättömine teineen kuin Himalajan lumihuiput. Aivan huikeaa vuoritulitusta meni minne tahansa! Selvää on, että tämän naisen reissut ei lakeuksille suuntaudu niin kauan kun maailmassa on vuoria ihailtavaksi jäljellä.
LikeLike
Uskon! Mulla ihan sama Alaskan kanssa. Siellä on kanssa erilaisia nyppylöitä ja vuoria. Jotkin ylös asti vehreitä ja toiset sitten kivisiä. Jokaisessa vuoressa on jotakin ja täytyy vaan olla sun kanssa ihan samaa mieltä, että ei tämänkään naisen reissut lakeuksille suuntaudu niin kauan kuin vuoria riittää! Aamen! 🙂
LikeLike
Kyllä ne lumihuippuiset, terävät vuoret vaan on niitä eksoottisimpia! Toisaalta esimerkiksi Skotlannin kukkulat (niitä nyt hädin tuskin voi vuoriksi sanoa) voi olla nekin tosi tunnelmallisia. Tykkään just tämän tyylisistä mitä tässä postauksessa oli, sellaisia jotka näyttää olevan keskellä ei mitään..Tulee ihan Alaska tai Yukon mieleen, vaikken kummassakaan ole livenä käynyt!
LikeLike
Totta! Kyllä muhunkin iski Blue Ridge Mountainsit Yhdysvaltojen Etelässä vaikka ne onkin ihan eri maata…
Alaskassakin on monenlaisia vuoria ihan pienenkin alueen sisällä. Että mulla on muuten ikävä sinne näin kesäisin!
LikeLike