Keskinkertaisen illallisen ja pikaisten yöunien jälkeen heräsimme viiden maissa aamulla ja suuntasimme takaisin kanjonille auringonnousua varten. Mielestäni Grand Canyonilla kannattaakin ehdottomasti vierailla yön yli niin, että pääsee näkemään niin auringonlaskun kuin auringonnousunkin. Värit ja maisemat muuttuvat valon mukaan merkittävästi. Edellisen illan auringonlasku ja ukkosmyrsky olivat vaikuttavia, mutta aamun hämärä ja sumu olivat yhtälailla henkeäsalpaavia auringon noustessa horisontista.
After quite the mediocre dinner and a quick night’s sleep we woke up around five in the morning and headed back to the canyon to see the sunrise. I think Grand Canyon is definitely worth visiting over night, so that you’ll get the chance to see both the sunset and the sunrise. The colors and the scenery change drastically with the light. The sunset and the thuderstrom were pretty impressive the previous night, but the dusk and mist of the morning were also equally breathtaking as the sun arose on the horizon.
Emme todellakaan olleet ainoita aikaisin heränneitä, sillä Mather Pointilla parveili jo monia muitakin innokkaita turisteja ja kuulimme suomeakin puhuttavan ainoan kerran reissun aikana.
We weren’t really the only ones up at the crack of dawn, since there were many other eager tourists swarming around Mather Point. We even overheard some Finnish, which was a first during this trip.
Tämä kuulemma näyttää ihan Hobitin näkymältä .
This apparently looks like something from the Hobbit.
Korkean paikan kammoiselle tälle kielekkeelle kiipeäminen oli melkein mahdoton suoritus. Piti kontata kun pelotti niin kovasti että taivas putoaa niskaan. Aivan järjetön pelko, mutten yksinkertaisesti voi sille mitään.
Climbing to this ledge was nearly an impossible task for a person who suffers from vertigo. I had to crawl, because I was so afraid that the sky was going to fall. It’s a completely ridiculous fear, but I just can’t help myself.
Viimeinen osa päiväkuvien kera tulossa pian.
The last part with daytime pics coming up soon.
En kestä… niin kaunista!!
LikeLike
Mulle tulee jotenkin hirveän onnellinen olo, kun katselen näitä ja edellisessä postauksessa nähtyjä Grand Canyon-kuvia – nää on vaan niin huikean kauniita ettei oo tosikaan! 🙂
LikeLike
Oijoi, kuvia katsellessa muistuu hyvin ne fiilikset, kun seisoskeli tuolla reunalla. Niin hienoa! t. Liisa
LikeLike
Oli!! Kiitos Eveliina…
LikeLike
Kiitos Laura! Kiva kun joku tulee onnelliseks mun kuvista. Se tekee mut niin iloiseks… 🙂
LikeLike
Oli ihan parasta kun seistiin siinä kielekkeellä kattomassa sitä miestä siellä usvan keskellä. Sellasia hetkiä ei koskaan unohda. Kiitos Liisa reissuseurasta ja parhaudesta!
LikeLike
Huh huh miten täydellistä! Varsinkin se auringonsädekuva! Unreal!! Vitsi, tahtoo tuonne! Missä te olitte yötä? Mietin vasta, että vähän olis kauheeta, jos olis ollut noilla huudeilla sen USA:n hallinnon shurdownin aikaan ja ois jäänyt Grand Canyon näkemättä
LikeLike
Me oltiin Tusayanissa Best Western Premier Grand Canyon Squire Inn:ssä. Olipa sanahirviö! :DOli muuten hyvä palvelu ja mahtava aamiainen, ja bussi meni suoraan edestä kanjonille. Sisäänpääsylipunkin sai suoraan siitä respasta.Olis kyllä menny ihan mönkään koko reissu jos olis ollu se shutdown tuolloin. Onneks ei!
LikeLike